Puutarha-, talo-, tontti-, jne kuulumisia

Melkoisen tapahtumarikkaan kevään jälkeen yritän pikkuhiljaa palailla bloggailun pariin. Edellisestä tekstistä on jo sen verran aikaa, että piti oikein tarkistaa, mistä olen viimeksi tarinoinut. Tässä pikainen katsaus kevään tapahtumista aikajärjestyksessä:

• helmikuun suurin tapahtuma oli, kun saimme tietää meistä tulevan isovanhempia syksyllä. Ihanaa, olen aina halunnut tulla nuorena mummiksi :) Rynnistin heti kauppaan ostamaan jotain pientä ja somaa. 

• maaliskuussa kahden viikon sisällä lähipiirissämme tapahtui kolme kuolemantapausta, joista yksi oli lähiomainen. Liikunta ei ole koskaan toiminut minulla stressinpurkijana, vaan ompelukone. Niinpä surautin yhden illan aikana Baby Born -nukelle neljät kestovaipat ja näin lähti lepakot (ainakin hetkellisesti) päästä pois. Maaliskuussa myös lopetimme yhteistyön silloisen talosuunnittelijamme kanssa, ja siltä tieltä olemme edelleen etsimässä meille uutta suunnittelijaa. Lisäksi maaliskuussa tontiltamme kaadettiin kaikki vanhat ja rakennuksen tielle tulevat puut pois. 

• huhti- ja toukokuu menivät varsinaiseksi kujanjuoksuksi: tulevan lukukauden tuntisuunnitelmien tekoa neljälle eri opistolle, hautajaisten yms. asioiden hoitoa, puutöitä tontilla, oman talon remontoimista myyntikuntoon ja pihatöiden tekemistä sekä tontilla että kotona. Uudella tontilla on kiva tutkia mitä kaikkea sieltä maasta oikein ylös ponnistaa.

Polttopuuta tuli noin 12 kuutiota. Ei paha.

Pinnat uusiksi olohuoneessa. Onneksi on huonekaluille tilaa.

Saattaisi olla vaikka varjolija. Kohta selviää.

Kasvihuone purkujätteistä.

Tilanne ennen juhannuspakkasia.

Söpö raunioyrtti, mutta taitaa silti päätyä tunkiolle.

• kesäkuu on mennyt lähinnä korvien välistä tilaa lepuuttamalla ja sairastelemalla. Itse asiassa, tämän tekstin tuottaminen aikaansai melko huvittavan oivalluksen: kävin huhtikuussa lääkärillä uikuttamassa jatkuvaa väsymystä, mihin ei edes päivä- + yöuni auta. Useita eri verikokeita, kysymyksiä masennuksesta jne. eikä keksitty mikä voisi aiheuttaa väsymyksen. Juuri diagnosoin sen lukiessani maalis-toukokuun tapahtumia :D

Talon ja pihan suunnittelua

Talon suunnittelu on edennyt mielestäni hitaasti, mutta minähän en ole tämän alan asiantuntija, joten äänessä saattaa olla vain hätäinen luonteeni. Joka tapauksessa, olemme vihdoinkin päässeet suunnittelijan kanssa yhteisymmärrykseen talon pohjasta ja ulkoasusta, ja tästä jatkamme eteenpäin. Kohtapuoliin täytyy nykyinen talomme laittaa myyntiin, ja jollei tiedossa olisi tuplasti niin suuri piha kuin täällä on, saisin varmaan sydänsuruja luopumisen tuskasta. Yritän ajatella asian niin, että aikansa kutakin. Tämä talo oli viittä vaille täydellinen (suur)perheen talo ja nyt tehdään ihan toiseen elämänvaiheeseen suunniteltu talo.

Tässä pihasuunnitelman runkoa. Lopputulos ei tietenkään tule olemaan täysin samanlainen, mutta jos edes jotain sinnepäin, niin talon frouva on tyytyväinen.

Täällä talossa on aina ollut paljon lapsia: omia, omien kavereita, tuttavia, tuttavien tuttavia jne. Ensimmäisistä vuosista tulee aina mieleen tuulikaappi täynnä kenkiä. Ihan oikeasti, ikävöin niitä aikoja kovasti, talo oli täynnä elämää :)

Juhlia on järjestetty enemmän kuin laki sallii. Niistä ei löytynyt juurikaan valokuvia, olemmme varmaan keskittyneet enemmän juhlimiseen, kuin kuvaamiseen. Synttäeitä, rippijuhlia, valmistujaisjuhlia, halloween-teemaiset 60-vuotissynttärit, yhdet kihlajaiset jne.

Talossa ja pihassa on aina riittänyt puuhaa ja nakerrettavaa niille, jotka siitä pitävät. Ja mehän pidämme! Joka vuosi päätäme, ettemme enää rakenna mitään uutta, mutta talven aikana päähän syntyy mitä ihanimpia ajatuksia ja kehitysehdotuksia, joita sitten yritämme toteuttaa.

Muutamia kuvia vuosien varrelta:

Tammikuun ainoa? käsityö

Itse asiassa tämänkin aloitin joululomalla, mutta se oli niin joulukuun loppua, että voidaan laskea tammikuuksi. Aloitin rengashuivista, ja koska siitä tuli mielestäni melkoisen soma, aloin etsimään huiviin sopivan päähineen ohjetta. Päädyin hienoon baskeriin, jota palmikot koristavat. Mieheni mielestä, vain mummot käyttävät baskereita, joten mummokausi on virallisesti julistettu alkaneeksi.

Huivi ei ole huonon käsialan lopputulos, vaan tällaista jälkeä tulee, kun joka 3. kerros tipautetana silmukoita.

Tammikuun tapahtumia

Tammikuu vaikuttaa kuluvan lähinnä laiskotellessa ja lepäillessä. Jotenkin oli niin raju tuon opiskelun viimeinen rutistus, että palautuminen näyttää ottavan oman aikansa. Jos normaalisti herään ennen herätyskellon soittoa, niin nyt nukuttaa kyllä niin makeasti, ettei meinaa sängystä ylös päästä. Tunti heräämisen jälkeen olisi pakko päästä päiväunille, mutta sitä ei ehkä töissä hyvällä katsottaisi.

Joka tapauksessa. Nyt kun elämäni on lähestulkoon normaalia, eli ei töitä aamusta iltaan ja opiskelua siinä sivussa, olen oikein tosissaan pohtinut mitä alkaisin harrastaa. (Kaikkein vaikeinta nyt onkin se, ettei ole mitään tekemistä :o ) Pohdinnan seurauksena olen päättänyt aloittaa aktiivisen ?? urheilun: vähintään kaksi kertaa viikossa punttisalille ja päälle vaikka jokin jumppa tai kaksi.

Tämän lisäksi virittelen taas käytön puutteessa ruostuneet leipurin/kokin taidot niin huippuunsa, kuin se kohdallani on mahdollista. Perheen miehet ovat tästä päätöksestä tyytyväisiä, kun tietävät kaikkien pieleen menneiden harjoituskappaleiden päätyvän jälkiruuiksi :) Päätöstä vauhdittaakseni ostin Hellapoliisin keittiökalenterin, jossa jokaiselle kuukaudelle on jokin uusi ohje. Tästä lähtien tässä taloudessa tehdään jokaisena viikonloppuna, jolloin olemme kotosalla, kalenterin mukainen herkku ja sen eri variaatioita.

Kannessa on herkulliset värit, tulee Berliininmunkki mieleen

Takakantta katsellessa voi jo etukäteen mielikuvitusherkutella (uusi sana)

Tammikuun herkkuna on Ruususen valkosuklaapannacotta. Tämä oli aivan mielettömän hyvää. Ei sovi niille, jotka eivät pidä valkosuklaasta, sen maku tuli nimittäin voimakkaasti esille. Seuraavana viikonloppuna tein Daim pannacottaa. Ei ollut minun mieleeni, mutta kelpasi kyllä miehille. Tosin he syövätkin melkein mitä vaan: edellisenä iltana tein Ahvenanmaan pannukakkua, johon kippasin tähteeksi jääneen mannapuuron ja kyllä oli kuulemma hyvää. Itse sain pitkin hampain, suuren hillomäärän kanssa syötyä pienen palasen.

Ruususen valkosuklaapannacotta

Daim pannacotta