Erinomaisen tapahtumarikas viikko takana!
Alkuviikosta sain vihdoinkin valmiiksi fleecetakin, joka on puoli vuotta notkunut ompelupöydällä, koska sen valmiiksi saamiseen vaadittiin saumurin lankojen vaihto :) En tiedä millaisia saumureita muilla on, mutta omani taistelee lankojen vaihdossa kovasti vastaan. Meillä on takana jo 15 vuoden viha-rakkaussuhde, ja hyvin harvoin lankojen vaihdon jälkeen saumausjälki on kaunista ja kestävää. Pahimmassa tapauksessa langoitus pitää tehdä monta kertaa uudestaan ja kaikki säädöt tehdä uusiksi, ennen kuin varsinainen saumaus voidaan aloittaa.
 |
| Seuraavaa talvea varten... |
Työelämässä tapahtuu taas kerran muutoksia: tässä on jo useamman vuoden ajan tehty töitä neljälle kansalaisopistolle ja samanaikaisesti opiskeltu työn ohessa. Tarkoittaa siis sitä, että työmatkoja on pitänyt rempata neljän eri kaupungin välillä ja pahimmillaan vielä kahdessa kaupungissa yhden päivän aikana. Töitä on ollut periaatteessa aamusta iltaan asti ja siihen päälle vielä iltaopiskelut niin lopputuloksena on ollut tilanne, jossa viikon ainoa "vapaa" on ollut perjantai-ilta. Viikonloppu on tietenkin täytynyt pyhittää läksyjen tekoon.
Nyt sitten tein päätöksen ja irtisanoin itseni kahdelta opistolta ja kun tähän vielä ottaa huomioon sen, että iltaopiskelut on ensi syksynä opiskeltu (vain opinnäytetyö on tekemättä) jää minulle niin paljon vapaa-aikaa, etten tiedä mitä kaikkea ehdinkään tekemään :D
Läksiäislahjaksi tein työkavereilleni pannulaput. Näiden käsitöiden tekeminen olikin suurin piirtein ainoa asia, joka piti minut järjissäni viimeisen neljän viikon läksy/tenttiruuhkassa. Ilman näitä olisi varmaan katkennut suoni päästä tai sitten vaan olisi iskenyt hermoromahdus. Jokainen omalla tyylillään, minulle käsitöiden tekeminen vastaa miltei meditointia, niitä väkästellessä ei ehdi työ- ja opiskeluhuolet painaa.
Lauantaina oltiin tuttavan synttäreillä ja siellä pääsin taas eroon muutamasta ruokakammosta, joita vuosien aikana on päässyt kertymään. Nimittäin uudistin tuttavuuteni fenkolin ja vuohenjuuston kanssa ja sen verran hyvät kokemukset oli, että täytyy molemmat ainekset ottaa tänä kesänä mukaan menuun.
Viikko sai mitä parhaimman päätöksen, kun esikoisen kihlajaiskahvit vietettiin meillä. Nuoripari oli itse leiponut suolaiset herkut, minä tein täytekakun ja miniäehdokkaan äiti leipoi kahvikakut. Mieheni 50-vuotisjuhlien takia kakkujen koristeet on huvenneet olemattomiin, joten ei auttanut muu kuin harjoitella taas yksi uusi koristelutekniikka, nimittäin spritsaaminen. Vaatii selvästi tekniikan kehittelyä, käsiala vaikuttaa hyvin vapisevalta, sillä suklaa tuli pursotuspussista kummallisesti kiemurrellen ulos, enkä saanut tekstejä siirrettyä ehjänä kakun päälle. Mutta seuraavalla kerralla sujuu sitten paremmin.